Hermot kireällä; minulla, miehellä ja lapsilla. Minulla ehkä eniten ja olen onnistunut tartuttamaan tämän kiristelyn myös kaikkiin muihin. Mua kiukuttaa ja ärsyttää oma olo (närästys, supistukset, kivut, turvotus ja liian vähäiset unet.) Stressiä lisää se, että jännittää, kuka tulee hoitamaan lapsia. Onhan meillä vaihtoehtoja, mutta jos tulee kovin kiire sairaalaan juuri silloin kun lähin lastenhoitaja on 40 kilometrin päässä tai jopa 80 kilometrin päässä. Äsken nukuin kuola poskella sohvalla ja nyt olo on vähän parempi.

Lapsia ärsyttää tämä epätietoisuus ja odotus. Pitkään on puhuttu vauvan syntymästä, mutta mitään ei tapahdu. Isän loma alkaa sitten, kun vauva syntyy. Taitavat odottaa enemmän isän lomaa kuin vauvaa. Ensi viikolla olisi Jyväskylän suurajot tai mikä Neste ralli se nykyään on. Mies ja pojat ovat olleet siellä jo monena vuonna. Tälle vuodelle ei voi tehdä mitään suunnitelmia, kun ei tiedä vauvasta. Mahtaa sekin poikia ärsyttää.  

Jotain rentouttavaa olen yrittänyt keksiä itselleni, että elämä mun kanssa olisi edes jotenkin siedettävää. Keskiviikkona kaivoin puikot ja lankaa esiin. Eilen päästiin miehen kanssa kahdestaan kävelylle, kun miehen äiti oli meillä yötä. Käveltiin kaksi kilometriä ja noustiin kaikkia lähistön ylämäkiä. Lenkin jälkeen vielä saunoin anopin kanssa. (Ei vaikutusta..)

kuva211-normal.jpg