Tämä aamu on mennyt synkissä pohdinnoissa. Mies nukkuu ja lapset katsovat lastenohjelmia. Minä mietin ja synkistelen. Nyt seuraa sitten purkaus. Maaliskuun alussa ihan tavallisella neuvolakäynnillä vauvan sykkeitä kuunnellessa kuului rytmihäiriöitä. Jopa minä tunnistin ne ennen kuin terkka sanoi yhtään mitään. Olen luullut, että en ymmärrä sikiön sykkeiden kuuntelemisesta yhtään mitään, mutta näköjään ymmärrän. Terveydenhoitaja kirjoitti lähetteen, jonka kanssa menin heti sairaalaan. Minua pompoteltiin edes takaisin äitipolin ja naistentautienpolin väliä. Rakenneultraa ei oltu vielä tehty, joten olisin oikeasti kuulunut gynen asiakkaaksi, silti raskausviikkoja oli jo riittävästi rakenneultran tekemiseen. No, ehdin lukea monta vanhaa lehteä kummankin polin odotusaulassa ennen kuin lääkäri otti minut vastaan äitipolilla. Lisälyönnit näkyivät ultrassa, mutta mitään muuta vikaa lääkäri ei löytänyt. Kotiuduin siis helpottuneena, mutta silti peloissani. Seuraavan viikon rakenneultra vaihdettiin lääkärille. Alkoi muutaman päivän piinainen ultran odotus. En oikein osannut tehdä mitään. Hermostuksissani virkkasin isoäidinneliöitä. Näitä neliöitä on nyt 30. Aina viisi samalla langalla tehtyä. Värit ei oikein sovi yhteen. Mitä mä näillä teen?! Ajattelin ensin tehdä peiton lahjaksi, mutta enpä tiedä kehtaako sitä kukaan käyttää.

kuva137-normal.jpg

 

 

Pari soittoa tuli polilta, kun ultraa siirrettiin. Lääkäri sairastui ym. Eräs kätilö selitti puhelimessa, että tarvittaessa kirjoitetaan lähete yliopistosairaalaan. Toinen taas sanoi, että onhan minulle kerrottu, että tällainen ei välttämättä merkitse mitään ja korjaantuu itsestään. Juu, monenlaista sanottiin ja kaikenlaisia ajatuksia risteili minunkin päässä. Vihdoin pääsin rakenneultraan. Sen teki erikoistuvalääkäri. Lisälyönnit eivät olleet kadonneet, mutta muuta poikkeavaa lääkäri ei löytänyt. Sain kuitenkin uuden ajan kahden viikon päähän ylilääkärille, joka on kuulemma ekspertti näissä asioissa. Taas kotiin helpottunein, mutta silti vähän epävarmoin mielin. Samoihin aikoihin aloitin töissä ja monet onnittelivat raskaudesta, koska näkyyhän tämä vauvamaha jo. Vähän ristiriitainen oli asian suhteen. Kaikille en ole vielä raskaudestani edes kertonut. Esimerkiksi facebookissa en ole asiaa kertonut. Nyt mietin, miten asian kertoisin.

Viikko sitten oli tämä ylilääkärin tekemä ultra. Lisälyönnit ovat ehkä hieman vähentyneet. Vauvan sydän oli välillä pitkiäkin aikoja sinusrytmissä. Vauva on kasvanut, eikä mitään poikkeavaa löytynyt. Jatkossa riittää normaali neuvolaseuranta. Viikon päästä minulla onkin neuvolalääkäri. Helpottuneena lähdin ultrasta kotiin, mutta nyt on alkanut taas epävarmuus hiipimään mieleen. Tämän neljännen (viimeisen) raskauden piti olla onnellista ja huoletonta. Piti osata nauttia ja ottaa rennosti. No, sitä opetellessa. Uskalsin muuten katsoa Kelan sivuilta äitiyspakkauksen kuvia, siitäkin meinasi tulla vähän huono omatunto. Saati, että uskaltaisin tehdä mitään hankintoja vauvaa varten. Olemme hävittäneet vaunut, pinnasängyn, turvakaukalon, kestovaipat ym.