En ole juurikaan päässyt kehuskelemaan sillä, että lapset olisivat ennakkoluulottomia maistelemaan uusia ruokia tai söisivät hyvin edes tuttuja ruokia. Viime aikoina meidän ruokailut ovat menneet entistä pahemmiksi. Eskarilainen syö hyvin ja maistelee rohkeasti. Ja jos ei ole hänen lempiruokaansa, niin silti syö edes vähän eikä nosta asiasta meteliä. Samaa ei voi sanoa kahdesta nuoremmasta. Pikkusisko ei tule edes ruokapöytään, jos ruoka on "pahaa". Saati, että hän maistaisi jotain uutta. Pikkuveli tulee pöytään ja juoksee huutaen pois, jos tarjolla on hänen inhokkiaan. Ja inhokkiruokia riittää. Minäkään en ole jaksanut ottaa lasten tunteenpurkauksia fiksusti vastaan. Työt ja raskaus stressaa. Eilen päätin, että asialle pitää tehdä jotain. Ei tämä voi tällaisenaan jatkua. Päätin ottaa kokeiluun tarrataulut. Tänään tehtiin yhdessä paperista "tarrataulut". Minä piirsin lasten valitsemat kuvat, jotka he saivat värittää. Taulujen yläkulmassa on lasten nimet, jotka olen taktisesti peittänyt magneeteilla valokuvaa varten. Isoveli valitsi Lego Chiman, pikkuveli merirosvon Mauri Kunnaksen kirjasta ja pikkusisko kaksi keijua. Vasta pikkuveljellä on yksi tarra tämän päivän lounaasta.

Tarran saa kun:

  • tulee pöytään, kun pyydetään
  • ei huuda
  • istuu omalla paikallaan
  • maistaa ruokaa    

Ainakin se vaikutus tarrataulujen tekemisellä oli, että lounas meni mukavasti. (isoveli ei ollut kotona lounaalla) Pikkusisko ei kyllä maistanut keitettyjä papuja, muun ruuan söi. Ja nyt olen saanut piirtää lapsille monta kuvaa väritettäväksi. No, mukavaa yhdessä oloa sekin. Iltapäivä ollaan oltu sisällä, ulkona sataa ja poikien kaverikaan ei saanut tänään tulla ulos.

kuva162-normal.jpg

Näiden tekemiseen ei ole paljoa aikaa käytetty. Tai siis minä en käyttänyt. Lapset värittivät kyllä huolella. Piirsin tarkoituksella kuvat vahaliidulla, ettei meni nyhertämiseksi. Ehkä nämä voisi teipata jääkaappiin mun washiteipeillä. Toiveissa on paljon tarroja ja rauhallisia ruokahetkiä. Ja josko joku uskaltaisi jotain uutta makuakin maistaa.