Löysin Mintun Mami go go-blogista haasteen, joka ei ole jättänyt minua rauhaan. Rohkea Minttu on aloittanut haasteen, jossa pyydetään kertomaan oma tarina kuvan kanssa.

Tarinoiden ja kuvien tarkoitus on kauneusihanteiden muokkaaminen terveempään,  luonnollisempaan ja hyväksytympään suuntaan. Aloittaen siitä, että erikokoiset ja näköiset naiset itse tuntisivat itsensä hyviksi ja kauniiksi.

Täältä löytyy alkuperäinen haaste ja Mintun kaunis kuva:

http://mamigogo.bellablogit.fi/2013/07/29/a-beautiful-body-haaste/

Idean haasteeseen Minttu on saanut täältä:

http://www.abeautifulbodyproject.com/media-coverage/#.UfiBUpryVLN

 

Tähän haasteeseen on lähtenyt mukaan jo todella moni rohkea ja kaunis nainen. Josko minäkin uskaltautuisin.

Olen aina ollut laiha ja pitkä. Pituudesta tuli ongelma yläasteella. Aloittaessani seitsemännen luokan yhdeksäsluokkalaiset haukkuivat ja huutelivat minulle pituudestani. Yritin näyttää lyhyemmältä kuin olinkaan ja kyyristelylläni sain aikaan itselleni huonon ryhdin. Huonoa itsetuntoa jatkui sitten vuosia lähinnä pituudesta johtuen.

Mieheni positiivisen kannustuksen ja ihailun avulla itsetuntoni on parantunut viime vuosina. Ja onhan tässä itsekkin yritetty kasvaa henkisesti. Ryhtini on parantunut MBT-kenkien ansiosta. Nyt minulla on käytössä jo kolmannet masai-kengät. (Voin todellakin suositella! Myös päänsäryt ja niska-hartia-vaivat ovat helpottaneet)

Nyt olen neljättä kertaa raskaana. (RV 41+0). Koska olen pitkä, niin vatsani ei näytä valtavan suurelta. Raskauskiloja olen kyllä onnistunut kerryttämään ihan kiitettävästi. Tällä hetkellä painan yli 20 kiloa enemmän kun ennen lapsia. Vatsan raskausarvilta olen säästynyt, mutta haaleita arpia löytyy takapuolesta ja reisistä, jonne nuo ylimääräiset kilot ovatkin suurimmaksi osaksi kertyneet. Rintani ovat aina olleet pienet. Imetysten jälkeen lähes olemattomat. Mutta olen onnistunut imettämään kolmea lastani yhteensä lähes neljä vuotta, joten saavutus sekin.