Tämä viikonloppu on mennyt intiaanitunnelmissa. Eilen osallistuin lasten ja ystäväni kanssa Intiaaniseikkailuun Lahdessa. Hyppäsimme seikkailulaivaan Lahden Satamasta ja Ms. Suomenneito vei meidät ja muut seikkailijat noin 20 minuutin matkan päähän Enonsaareen. Meidät jaettiin jo ennen laivaan nousemista eri intiaaniryhmiin. Oli metsä-, ilma-, maa-, tuli- ja vesi-intiaaneja. Saaressa meitä odotti omat ryhmänjohtajat, joiden johtamina meidän piti selvittää eri tehtävät. Kun tehtävät oli suoritettu, niin sitten päästiin viettämään Hymyilevän Auringon ja Nauravan Ilveksen häitä. Ohjelman jälkeen oli sopivasti aikaa syödä eväitä ja leikkiä Enonsaaressa ennen paluumatkaa laivalla. Tapahtuma oli Lahden Rudolf Steiner-koulun Kannatusyhdistyksen ja 8. luokan järjestämä. Ja todellakin sekä lasten että aikuisten mieleen.

Ylhäällä kaksi kuvaa Enonsaaresta. Keskityin lasten kanssa olemiseen ja itse seikkailuun, joten blogiin sopivien kuvien ottaminen jäi vähemmälle. Haaveilen edelleen paremmasta kamerasta, tätä nykyistä hädin tuskin kehtaa kaivaa esiin julkisilla paikoilla. Joten mitäpä muutakaan tällä saa otettua kun huonoja kuvia liian kaukaa kuvattavasta kohteesta.

Seikkailulla oli sellainen vaikutus, että isoveli halusi heti kotona alkaa askartelemaan intiaanipäähineitä. Ja tällaisia niistä tuli.

Pikkusisko innostui etenkin helmien pujottamisesta lankaan. Hänen päähine on tuo keltainen. Siinä onkin kahdet roikkuvat helmet. Päähineisiin on käytetty pahvia, höyheniä ja kuminauhaa sekä lankaa ja helmiä. Nämä ovat lasten, etenkin isoveljen ideoimat. Minun osuudeksi jäi avustaminen, ei niinkään suunnitelmiin puuttuminen.

Pikkusisko teki samalla myös helmet itselleen.